Vaikka edellisestä postauksestani saa taas sen kuvan, että elelen yltiöterveellisesti taas vaihteeksi, niin ei todellakaan ole. Syöminen on nimittäin ratkennut ihan mahdottomiin mittasuhteisiin.

Viime aikoina ruokahalu on ollut ihan mahdoton ja kyltymätön.Viikonloppuna kului pitsaa, hampurilaista ja chicken wingseja muun suhteellisen terveellisen kotiruuan lisäksi. Tuntuu ettei riitä mikään ruoka. En edes uskalla ajatella mikä määrä ruokaa tuolla suolenmutkissani tälläkin hetkellä majailee. Ruualla kun ei ole niin kiire ulos kuin sillä on suusta sisään.

Ja se makeanhimo. Huh huh. Nyt alan vasta ymmärtämään mitä se naisen elämä oikein on, makeantuskissaan. Ennen en ole oikein ymmärtänyt. Lauantaina eksyttiin lidliin, ja senhän arvaa miten siinä käy. Levy suklaata ja pussi lakritsia. En ole koskaan aiemmin pystynyt moiseen suoritukseen. Ja nyt oli oikein himo, ihan todellinen himo makeaan. Ja tänään sitten sorruin siihen perjantaiseen kiusaukseen vaikka luulin päässeeni sen yli. Nyt on maha kipeä.



Olen aika paljon antanut itselleni nyt tässä kuussa anteeksi sen takia että en polta. Ja siitähän tämä pohjimmiltaan ihan selvästi johtuu. Enkä tästä ahmimisesta huonoa omaatuntoa tunne nytkään, koska muutama lisäkilo on aina terveellisempi kuin tupakointi. Vaan nyt olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja palata syömisten suhteen ruotuun. Liikunnan ja savuttomuuden suhteenhan ruodussa jo ollaankin.