Tänään tunnen itseni surulliseksi, väsyneeksi, itkuiseksi ja voimattomaksi. Olo on kuin ilma ulkona, synkkää ja mustaa. Unetkin ovat jääneet vähille viime aikoina ajatusten täyttäessä pään iltaisin niin ettei unelle jää tilaa. Päivisin sitten väsyttää niin, ettei töistä oikeen tule mitään, ajatukset harhailevat omilla teillään.

Naisen elämä on joskus niin monimutkaista.

Mitään erityisempää syytä en osaa antaa olotilalleni. Yrittelevä flunssanpoikanen, liikunnan puute ja kuukaudenkierto on vallitsevia ehdokkaita.  Onneksi olen sen verran jo tätä elämää elänyt, että tiedän että tämä olotila on ohitsemenevää, ja ajallaan taas aurinko paistaa tännekin risukasaan. Että sitä odotellessa. Mutta ei tämä mitään kivaa ole.

...

Mutta iloisempiin asioihin. Eilen sain uuden kamerani, ja se oli hyvä. Etten sanoisi jopa huippu. Huonommillakin pattereillani sain räpsyteltyä kameraa tunnin jos melkein toisenkin. Entisessä kamerassa vastaava aika olisi ollut noin puoli minuuttia. Kuvan laatu oli myös alustavien kokeilujen mukaan myös huimaavaa entiseen verrattuna. Eniten minua ilahdutti ilman salamaa otettujen sisäkuvien laatu. Nyt näitä kuvia voi jo alkaa sanomaan ihan oikeiksi valokuviksi. Uskon että kuvailuharrastukseni lähtee tästä ihan uuteen nousuun.

Niin ja otsikko on herkun blogin kautta löydetyn anagrammihärvelin väännöksiä blogini nimestä.