Minä olen aina syönyt nopeasti. Ruoka lautaselle ja siitä sitten ääntä
kohti ilman mitään turhia kikkailuja. Yksin jos syön lounasta, aikaa
menee noin 10-15 minuuttia.
Ahmiminen ei ole hyväksi. Ruokaa ei
ehdi pureskella kunnolla, ja nopeasti syödessä aivojen kylläisyyskeskus
ei oikein pysy vauhdissa mukana, mistä taas seuraa ylensyöntiä.
Aiemmin
hitaat kanssasyöjät ärsyttivät. Pisteli vihaksi odotella muita
peukaloita pyöritellessä. Nyt kadehdin heitä. Kuinka heillä riittääkään
itsehillintää syödä ruoka rauhallisesti pureksien, ehkäpä jopa
välillä keskustellen.
Tästä lähtien aion kiinnittää asiaan
huomiota ja tehdä ahmimiselle ja hotkimiselle jotakin. Yritän pyrkiä
tietoisesti pienempiä haarukallisia kerralla suuhun, ja pureksimaan
ruuan kunnolla ennen nielemistä. Ja jos on ruokailuseuraa, voisi myös
kokeilla sitä keskustelua välillä.
tiistai, 27. syyskuu 2005
Kommentit