Eilinen Inhimillinen tekijä kosketti minua syvältä. Valvoin aika myöhään pohtien ohjelman herättämiä kysymyksiä ja ajatuksia. Ohjelmassa keskusteltiin siitä, miten itsetunto korjataan ja miten lastenkotilapsi voi kasvaa ehyeksi aikuiseksi.

Ohjelmassa haastateltiin kahta lastenkodissa kasvanutta nuorta naista jotka ovat olleet mukana Miina Savolaisen valokuvaprojektissa "Maailman ihanin tyttö". Miina Savolainen oli myös haastateltavana.

Kuvat herättävät suuria tunteita, ainakin minussa. Kuinka kauniita tytöt ovatkaan! Tunnelma kuvissa on niin herkkä ja hauras, että se liikuttaa syvältä. Haluaisin vaikka jonkun näistä seinälleni, muistuttamaan siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Tai en tiedä pystyisinkö näitä seinällä pitämään, niin suuria tunteita nämä herättävät.

Ymmärsin haastattelun perusteella, että projekti on antanut näille tytöille paljon. Hienoin saavutus mielestäni on kuitenkin se, että projektin avulla on onnistuttu murtamaan ennakkoluuloja lastenkotilapsista.

Ennakkoluuloja on vielä paljon. Meidän perukoille ollaan rakentamassa uutta lastenkotia. Hanke on saanut vastustusta osakseen alueella asuvilta ihmisiltä. Se saa minut raivoihini. Ettekö te ihmiset todellakaan osaa katsoa kuin omaan napaan?

"Maailman ihanin tyttö" -projektissa näytetään, että lastenkotilapsistakin voi kasvaa kunnon aikuisia. Ettei ole lapsen vika, jos hän on lastenkodissa. Ja ettei huostaanotto ole aina paha asia. Huostaanotto ei ole loppu, se voi olla alku.

Uusinta ensi sunnuntaina klo 16:40.