Kun ne meikäläisen mielihalut tahtoo olla semmosia, ettei ne mene ohi! Mitä enemmän yrittää järjelle puhua, sitä enemmän se keksii muka-niin-hyviä tekosyitä, miksi juuri minä tarvitsen tuon kyseisen hyödykkeen.
Nyt se Material Girl on täällä taas. Nyt se tahtoo uuden polkupyörän.
Mulla kyllä on pyörä. Ja hieno onkin, isän melkein kokonaan omin käsin tekemä musta tyylikäs mummopyörä, jossa kultaisella maalilla lukee sukunimeni. Edessä on rottinkikori, jossa olen myös kissaa ajeluttanut.
Upeasta ulkomuodosta huolimatta, tai juuri siksi, ajettavuus vaan on heikohko. Pyörä on todella iso, ja ohjattavuus on tästä syystä huono. Yhtäkkiset käännökset eivät onnistu, ellei ole kamikaze-meiningillä liikenteessä. Risteystä lähestyttäessä täytyy jo kymmeniä metriä ennen ruveta hidastelemaan jotta käännöksen saa tehtyä ilman kaatumisia. Kiihtyvyys on samaa tasoa kuin jarruttaminen, eli normaalivauhtiin polkeminen vaatii pitkän suoran ja paljon poljentaa.
Pyörä on mielestäni tehty ja suunniteltu hitaaseen, tyylikkääseen, ns. imagoajoon. Tiedättehän, mafiafilmeissä mustat autot ajavat hitaasti ohitse. Juuri näin pitäisi pyörällänikin ajaa.
Kuitenkin, liikkumiseen paikasta a paikkaa b tarvitsen normaalissa arkielämässä sähäkkää, näppärää ja ketterää menopeliä. Eli käytännössä sellaista perusmallin maasto-/hybridipyörää. Kovin hintavaa pyörää en kuitenkaan suostu hankkimaan, koska asumme auto- ja pyörävarkaiden luvatussa lähiössä. Hintahaitari olisi n. 100 - 150 euroa. Vaihtoehtoina siis käytetyn pyörän etsintä, tai joku markettipaketti.
Eli tämmöistä aiheuttaa minulle tänään aurinko ja kevään tulo. Ei kovin vaarallisia oireita jos tästä yhdellä pyörällä päästään! Tänään pumppiin, ensimmäiset liikunnat puoleentoista viikkoon. Ette arvaakaan että sitä on odotettu. Ihanaa viikonloppua!
Kommentit