Kävin eilen ammuskelemassa. Ilmapistoolilla ja -kiväärillä tosin, mutta kävin kuitenkin. En minä ehkä oikeilla pyssyillä olisi edes ruvennut ampumaankaan. Jotensakin pelottavia kapistuksia, kaiken maailman pyssykät. Vaan kun oli työpaikan kekkerit niin pitihän sitä osallistua. En tuntenut itseäni kotoisaksi oikein missään vaiheessa. Kauhukuvat naispuolisesta koodarista ampumakerholla nousi mieleen. No, onpahan nyt tämäkin sitten koettu.

Tänään on ihan pakko päästä liikkumaan! Pikkuhiljaa alkaa tässä jo pitkin seiniä hyppimään, kun ei melkein viikkoon ole päässyt tekemään mitään. En ole vielä olleskaan varma mitä tekisi, jotain kivaa hikoilua tekisi kyllä mieli. Tiiättehän, semmoista jonka jälkeen on naama punaisena ja onnellinen virne naamalla. Saapa nähdä mitä sitä keksii, vai keksiikö mitään.