Poikamies puhuu tänään poksissaan raha-asioista. Olen itsekin miettinyt rahan suhdetta elämääni.
Lapsuuteni
olen elänyt köyhyydessä. Rahaa ei aina riittänyt edes ruokaan asti,
saatikka mihinkään muuhun mitä ikätoverini saivat.
Opiskeluaika
oli rahallisesti huoletonta aikaa. Rahaa ei ollut, mutta ei sitä ollut
toisella osapuolellakaan. Elettiin sen mukaan mitä oli, nippa nappa
omillaan. Nyt olen vasta ymmärtänyt kuinka huoletonta ja
ristiriidatonta aikaa tuo oli, rahan suhteen.
Asiat alkoivat
muuttua työelämään mentäessä. Toisen asenne rahaan ja
yhteisvastuullisuuteen elämässä tulivat ilmi, eikä ne sitten sopineet
minun arvomaailmaani. Voin sanoa että yksi suuri syy suhteen
kaatumiseen oli raha-asiat. On aika mielenkiintoista että nämä asiat
tulivat ilmi vasta sitten, 6-7 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Voi
myös sanoa että toinen suhteeni kaatui myös osiltaan rahaan.
Yhteisvastuullisuutta nyt löytyi hieman enemmän, mutta ei minkäänlaista
kontrollia raha-asioihin. Rakkaudesta maksoin pitkään laskupinoja,
mutta perintätoimistojen jatkuva tunkeutuminen postiluukun kautta alkoi
tosissaan ahdistamaan. Rakkaus tekee sokeaksi, en nähnyt tässäkään
suhteessa hyväksikäyttöä kuin vasta jälkikäteen.
Kolmas ja
nykyinen suhteeni on rahallisesti onnea ja autuutta kahteen edelliseen
verrattuna. Meidän tuloeromme on kohtalaisen kokoinen, niin päin että
minä tienaan enemmän. Mutta se ei minua häiritse, koska
elämänkumppanini pystyy olemaan itsenäinen rahallisesti. Jaamme kulut
puoliksi. Rahatilanteessa olen nyt aika lähellä tuota opiskeluaikojen
huoletonta tunnetta, tai ehkä vielä paremminkin. On katto pään päällä
ja ruokaa jääkaapissa. Voin luottaa siihen että kaikki laskut hoidetaan
ajallaan, eikä perintätoimistolla ole meille mitään asiaa. Eikä tarvi
kokoajan olla varpaillaan "Et viittis heittää satasta" -viestien
pelossa.
Jaamme rahan suhteen samat periaatteet ja
ajatusmaailman. Meille molemmille on tärkeää olla taloudellisesti
itsenäisiä, ilman vippejä siellä sun täällä. Molemmille on myös tärkeää
suunnitella taloutta tulevaisuuteenkin, ettei eletä pelkästään tässä
hetkessä ja tuhlata kaikkea tänään. Myös pitkäntähtäimen
säästösuunnitelmat, kuten asunnon hankkiminen, on meille päämääränä.
Kumpikaan meistä ei ole kuitenkaan mikään pihtari, vaan laadukkaaseen
elämäänkin saa panostaa. Toisaalta sitten taas uskon, että me molemmat
luotamme toisiimme. Että jos joku kriisi sattuisi tulemaan eteen, esim.
työttömyys, toinen auttaisi toista.
Korniltahan se kuulostaa
mutta minusta tuntuu että olen nyt löytänyt itselleni taloudellisessa
mielessä sopivan kumppanin. Ja vielä tarkennukseksi, tässä yhteydessä
sillä rahan määrällä ei ole merkitystä vaan niillä yhteisillä
periaatteeilla.
perjantai, 4. marraskuu 2005
Kommentit