Olen vasta näin "vanhemmalla" iällä löytänyt itsensähemmottelun ihanuuden. Ennen siihen ei ollut varaa, ja vaikka olisikin ollut, jotenkin se tuntui paheelta, syntiseltä, hävettävältä, kun joskus on ollut tosissaan leivästäkin pulaa.

Vasta nyt olen uskaltanut alkaa satsaamaan myös itseeni, hyvällä omallatunnolla jopa. Kai se liittyy siihen, että olen oppinut rakastamaan itseäni. Ja miksi en hemmottelisi rakkaitani, siis itseänikin? Elämän ei tarvitse olla kärsimystä, nautinnot ovat myös sallittuja. Miksi kituuttaa turhanpäiten, kerran täällä vain ollaan?

Muutama viikko sitten kävin hierojalla. Viime viikonloppuna käytiin kylpylässä. Tänään kävin kampaajalla. I-ha-naa!