Teinpä viikonloppuna pienen koeajon uudella kuntopyörällä. Puoli tuntia ja 200 kaloria hurahti telkkarin ääresä kuin siivillä! Olisin jaksanut ihan hyvin vielä samanmoisen lisää, mutta pitkän liikkumattomuuden ja selkäongelmien jälkeen oli pakko aloittaa varovasti, vaikkei olisi millään malttanut.

Pyöräily, sekä sisä että ulko, on siitä mukava laji, että sykettä saa hallittua melko laajalla skaalalla. Verrattuna vaikka kävelyyn, jossa sykettä ei saa korkealle vaikka kuinka ripeästi kipittäisi. Tai hölkkään, jossa syke nousee liian korkealle vaikka kuinka hiljaa yrittäisi lönkytellä. Lisäksi pyöräily on yllättävän tehokasta kuitenkaan liikaa väsyttämättä. Tangonkin kuntopyörässä sai asetettua korkealle, joten pystyin pyöräilemään mummopyöräasennossa, eikä selkä kipeytynyt ollenkaan.

Jollakulla nyt tekisi mieli kuitenkin sanoa, että mikset lähde ulos lenkille tai pyöräilemään, sehän on ilmaista ja saa raitista ilmaa. Vaan kun ei oikeasti aina jaksa. Jos vettä vihmottaa vaakatasossa ja telkkarista sattuu tulemaan Maajussille morsian -finaali, niin pitää olla jo melko motivoitunut että saa lähdettyä pihalle. Kuntopyörän kanssa motivaatiokynnys ei enää voisi olla alhaisempi, sen kun hyppää selkään ja alkaa polkemaan.

Elikä epäilen että kerrankin tässä välineurheilussa ei sattunut virheostosta! Ainoa haittapuoli on se, että kuntopyöriä pitäisi olla kaksin kappalein, kun mieskin on siitä niin innostunut.