Tänään sitten hieman kevyempia aiheita.
Meikätyttö se on kova
shoppailemaan. Nimittäin kirpputoreilla. Olen kait sen imenyt jo
äidinmaidossa, köyhän perheen lapsena. Kirpputoreilla käynti oli
oikeastaan ainoa "koko perheen harrastus", ainoa sosiaalinen tapahtuma
jota vietimme yhdessä. Joka kesä teimme vanhalla isolla mustalla
mersullamme kesälomareissun Helsinkiin - kirpputoreille. Niin ja minä
_en_ asu todellakaan missään pääkaupunkiseudun läheisyydessä vaan ihan
toisella puolen Suomea. Näillä kirpputorireissuillamme ostimme sitten
mustan mersun täyteen tavaraa. Yleensä ostettiin koko perheelle
seuraavan talven vaatteet ynnä muuta mukavaa. Itse muistan etenkin
seiskaluokkalaisen tytön suuren löydön, vaaleat levikset. Kaikilla
koulussa oli levikset paitsi minulla. Kun ne ihanat vaaleat levikseni
sain, en niitä paljon jalasta pois ottanut. Huvittavinta oli sitten se,
kun ylpeänä menin kouluun uudet farkut jalassa, eivät luokkatoverini
uskoneet niiden olevan minun omat. Mistähän ne kuvittelivat minun
saaneen jalkaani housut jotka eivät olleet omani? No, ei se paljon
latistanut uusien housujen huumaa, jalassa ne pysyivät suurin piirtein
niin kauan että lahosivat tai kasvoin niistä ulos.
Enää minun
ei tarvitsisi kirpputoreja kierrellä. Köyhyys ja nälkä lienee
takanapäin, ja työssäkäynnin ansiosta minulla on varaa ostaa vaatteet
kaupasta, ilman että katsoisin hintalappua. Mutta siltipä kiertelen.
Joka lauantai- ja sunnuntaiaamu, kun vain kynnelle kykenen, täytyy
tehdä 2-3 tuntia kestävä kirpputorikierros paikallisilla
kirpputoreilla. Ja nautin siitä täysin rinnoin. Suurin osa vaatteistani
ovat kirpputorilta. Lisäksi ostan kirjoja, astioita, kodin tilpehööriä
ja ties mitä mieleen juolahtaa. Suurin osa kestohyödykkeistä tulee
meille siis käytettynä. Niin ja minä en ole mikään boheemi taiteilija
joka pukeutuu mitä omituisimpiin ja koinsyömiin retaleisiin. Ei, minä
pukeudun omasta mielestäni oikein fiksusti ja siististi. Jopa joskus
hieman muodinmukaisesti, etten sanoisi.
Usein myös vaatteitani
ihaillaan töissä ja ystävien seurassa. Ylpeänä sanon että tämä on
kirpputorilta. Yleensä sitä ylpeämpi olen mitä halvemmalla olen
kyseisen tavaran tai vaatteen löytänyt. Useimmiten vastaus on "Miten
sinä aina löydätkin?". No sehän on yksinkertaista, löydöt on kovan työn
takana. Jos viikonlopussa menee aikaa 4-6h pelkästään kirpputoreilla
kiertelyyn, niin luulisihan siinä jotain joskus löytyvänkin. Lisäksi
kokeneena kirpparikiertäjänä minulle on kehittynyt vainu, heti pöydän
tai myyjän nähdessäni osaan arvioida hänet ja mistä taas voin johtaa
sen, löytyykö kyseisestä pöydästä mitään kiinnostavaa.
Viime
viikonloppuna kävi sitten samoin kuin nuorena tyttönä. Löysin farkut!
Itseasiassa en löytänyt yksiä farkkuja, vaan löysin neljät farkut!
Löytö on sen verran uskomaton että pitää sitä hehkuttaa. Paras saalis
varmaan tänä vuonna - kuulostan ihan kalamieheltä. Kaikki farkut olivat
täysin pitämättömiä, ei mitään läikkiä eikä rispaantumia lahkeissa.
Kolmien farkkujen entinen omistaja oli viimeisillään raskaana, ja
ajatteli ettei enää synnytyksen jälkeen niihin mahdu. Ja minähän annoin
niille mielelläni uuden kodin, farkuille siis. Tunnen itseni taas
samaksi seiskaluokkalaiseksi joka löysi ne vaaleat levikset.
Yhteensä
neljästä uusista farkuista maksoin 27 euroa. Mitä nyt olen kauppoja
kierrellyt sen verran, että arvioisin että kyseiset farkut maksavat
noin 50 euroa kappale. Eli jos naisen logiikalla ajatellaan,
viikonloppu oli pelkkää säästöä! Säästöä tuli yhteensä (50e*4) - 27e =
173euroa. Eli olen nyt säästänyt sen puskurin hinnan.
maanantai, 19. syyskuu 2005
Kommentit