Thaimaalaiset eivät päästä itseään nälkäisiksi. He syövät jatkuvasti. Hedelmiä, vartaita katukeittiöstä, ruoka-annoksia kotipaketissa. Kävellessä, töissä, skootterin kyydissä, pitkän kaavan mukaan koko suvun kanssa ravintolassa. Jatkuvasta syömisestä johtuen annokset ovat sopivan pieniä ja verensokeri pysyy jatkuvasti tasaisesti hyvänä. Nälkä ei siis pääse yllättämään, eikä ylensyönnin vaara ole niin suuri. Lihavia ihmisiä ei juuri katukuvassa näy.

Ruokailukertojen kasvattamiseen ja annosten pienentämiseen meillä suomalaisillakin olisi pyrkiminen. Olen ollut itseeni tyytyväinen kun olen vihdoin ja viimein, kolmenkympin hujakoilla, oppinut syömään aamiaista. Vielä olisi tekeminen välipalojen lisäämisessä, tarvetta olisi ainakin aamupäivä- ja iltapäivävälipalalle. Näin verensokeri pysyisi tasaisempana, ja lounaan ja päivällisen annosmäärät voisivat olla pienempiä. Sudennälkäisenä kun sillä itsehillinnällä voi heittää vesilintua, ja ahmimisvaara on pahimmoillaan. Tulee syötyä enemmän kuin kuluttaa.
Pienillä valinnoilla se terveellinen elämäntapa löytyy. Iltapäivähedelmä on pieni valinta, jonka avulla voidaan päästä isoisiin tavoiteisiin. Etsilleensä ja niinkerta.