Eilen oli sitten tanssitunti. Vai sanoisinko kidutustunti.

Olin viime viikolla pois pakkasten takia, ja eilen oli sitten pihalla kuin lumiukko. En pysynyt yhtään kärryillä. Ja ette osaa kuvitella miltä se tuntuu kun ei tajua mistään mitään.  Ja että opettajakin huomaa sen, ettei tämä nyt pysy matkassa ollenkaan. Noin seittemäntoista kertaa tunnin aikana teki mieli lähteä ovet paukkuen ja olla tulematta ikinä takaisin. Odotin vain tuskallisen hitaasti etenevien minuuttien kulumista.

Lopettaminen pyörii taas mielessä. Toisaalta maksoin juuri ison lukukausimaksun tanssiyhdistykselle, että harmittaisi se jättää käyttämättä. En tiedä taas mistään mitään. Miten olenkin onnistunut kehittämään itselleni näin ahdistavan harrastuksen?

Sitä paitsi sain eilisestä lonkkani kipeäksi, vanha vaiva joka on pysynyt poissa pitkään.