Ei edes viikkoa bloggausta takana ja nyt jo joudun syömään sanojani.
Ensimmäisessä viestissäni kerroin että tämän blogin kohdeyleisö on minä
itse. Kyllähän tämä pitää edelleen kutinsa, mutta huomasin kuin
vahingossa lisänneeni oman blogini blogilistalle jos sen vaikka joku
sieltä sattumalta poimisi luettavaksi. Ja yhtä vahingossa sivuille
ilmestyi kävijälaskuri, josta näkisin paljonko näitä sattumanvaraisia
vierailijoita on käynyt. Mitäs itselle kirjoittamista se sellainen on?
Jos oikeasti olisin halunnut vain itselleni kirjoittaa, olisin
laittanut blogini privaatiksi.Ehkä se on kuitenkin niin että jokainen
meistä haluaa kuulijan omille ajatuksilleen ja tuntemuksilleen. Olemme
sosiaalisia eläimiä. Jo sillon nuoruuden päiväkirjoihin kirjoitin
viestejä äidilleni, asioita joita en uskaltanut päin naamaa sanoa.
Niin, tiesin äitini lukevan päiväkirjojani. Onhan se sekin jonkinmoista
kommunikointia.
Mietin sitten eilen illalla itsekseni, että
pitäisikö minun muuttaa blogiani, sen sisältöä. Kirjoittaa hauskemmin
ja nasevammin, keksiä fiktiivisiä juttuja, muuttaa layouttia. No
layouttia muutin kyllä, mutta noiden muiden osalta tulin siihen
johtopäätökseen että ei. Vaikka blogillani olisi lukijoina muutamia
hassuja sattumanvaraisia internet-tutkimusmatkailijoita, olen silti
minä itse edelleen tämän blogin pääasiallinen kohdeyleisö. Minun on
kirjoitettava tätä blogia itsekkäistä syistä, eikä kenellekään muulle.
Muuten en saa tästä sitä mitä haluan. Niin ja em. syistä tämä blogi on
ja pysyy raatorehellisenä ja faktiivisena. (Mikäköhän sana faktiivinen
luulee olevansa?)
Tämänpäiväisen ajatusvirran innoittajana oli viimeisin kommentoija.
Olen erittäin otettu siitä, että bloggaaja, jonka kirjallista ulosantia
ihailen ja kadehdin, on jostain syystä eksynyt minun tekeleeseeni ja
jopa kommentoinut. Luultavasti hän eksyi tänne siitä yksinkertaisesta
syystä, että olen linkittänyt hänen bloginsa. Mutta se ei vähennä
noiden muutaman kommenttirivin arvoa, jotka saivat minut hetkeksi
tuntemaan itseni hyväksytyksi.
Sunnuntai on kummallisen
ristiriitainen päivä. Se on toisaalta rentouttava päivä, toisaalta
sitten masentava päivä. Ajatusvirta on ainakin arkipäivästä poikkeavaa.
sunnuntai, 18. syyskuu 2005
Kommentit