Vaikka junttijumppa saattaa jonkun mielestä kalskahtaa halventavalta nimitykseltä, sitä se ei missään nimessä ole. Junttijumpissa ei koreilla vaatteilla eikä ulkonäöllä, jokainen takahikiän maatalon emäntä on sinne tervetullut. Asu on vapaa, lisäpisteitä ei kerätä 50 euron davidin aerobicpaidalla. Tunnelma on rentoa ja leppoista, eikä kukaan katso pahalla silmällä vaikka askelissasi välillä vähän sekoatkin. Ja loppuvenyttelyt tehdään esimerkiksi Jari Sillanpään tahdissa.
Junttijumppa on minusta parhaimmillaan silloin kun sen on hyvin yksinkertaista mutta tehokasta. Ei turhia kikkailuja vaan kunnon hikiliikuntaa. Eilinen alkeisstepaerobic kuului tähän kastiin. Sarjat olivat helppoja (vaikka onnistuin niissäkin välillä sekoamaan) ja syke oli koko ajan korkealla ja hiki lensi. Junttijumppa on parhaimmillaan sitä että mennessä voit jättää aivot narikkaan ja ottaa ne sitten lähtiessä siitä mukaan. Takuuvarma nollauskeino, ja plussana jälkeenpäin euforinen olotila. Hakkaa perjantaipullon mennen tullen.
Ja tehokastahan se oli:
Kommentit