Vihdoin ja viimein on ruvettu järjestämään koulutusta
työpaikkojen liikuntavastaaville. Toivon sydämestäni että
työpaikkaliikunnan ilosanoma kulkeutuisi myös rahakirstujen
vartijoille, jotka yleensä ovat eri henkilöitä kuin liikuntavastaavat.
Työpaikkaliikuntaan edut yritykselle ovat kiistattomia, mikä selviää jo tästä
käppyrästä. Mutta eikös se ole sitten ensimmäinen asia missä säästetään
näin yt-aikakautena. Tällainen lyhytnäköisyys hirvittää. Ei uskota
ennaltaehkäisyn voimaan.
IT-alan ihmiset ovat nuoria ja huonokuntoisia. Näin paljasti kesällä päättynyt TYLLI-hanke. Ja aika huolestuttavia tuloksia oli kyseinen tutkimus antanut.
Mikä
sitten motivoisi työntekijät liikkeelle? Tottakai paras motivaattori on
se että työpaikan tarjoamat liikuntaedut ovat ilmaisia, tai pienellä
omavastuulla. Minäkään, vaikka liikkumisesta pidänkin, en ala ostamaan
mitään 50 euron kuukausikorttia kuntosalille. Jos sen kortin saisin
ilmaiseksi, mitä luultavimmin alkaisin käymään kuntosalilla. Ja mitä
tästä sitten seuraisi? Luultavasti niska-hartia ongelmat vähentyisivät
elleivät jopa kokonaan loppuisi. Epäilen että päänsärkykohtaukset,
joiden takia vuodessa tulee jonkin verran sairaspoissaolopäiviä,
saattaisivat vähentyä. Ja uskon myös että yksikin sairaspoissaolopäivä
tulee yritykselle kalliimmaksi kuin puolen vuoden kuntosaliliput.
Toinen
parantamisen arvoinen työpaikkaliikunnan motivoimisessa olisi
edullisuuden lisäksi oikea tarjonta. Otettaisiin ihan oikeasti selville
mitä liikuntamuotoja työntekijät haluavat, mihin he lähtisivät mukaan
jos annettaisiin mahdollisuus. Virallisia tai epävirallisia kyselyjä on
sähköisen viestinnän aikakautena niin helppo järjestää.
Niin
nämä ovat tietysti vain omia kokemuksiani it-alan
työpaikkaliikuntapalveluista, eivätkä ne kovin montaa yritystä kata.
Joissakin yrityksissä näihin asioihin on varmaan panostettu
paremminkin. Tällä hetkellä minulla on sellainen tilanne, että käytän
työpaikan tarjoamista urheilumahdollisuuksista ainoastaan uintilippuja
ehkä 1-2kpl kuukadessa. Tarjolla kyllä on useitakin lajeja, mutta ne
tuntuu pääasiassa olevan ns. äijälajeja, joihin minulla ei ole
kiinnostusta. En omasta mielestä ole kauhean ronkeli noiden
liikkumisten suhteen mutta jos olen tähän päivään asti selvinnyt ilman
että minun tarvitsee lähteä pelaamaan jääkiekkoa tai salibändyä
äijänköriläitten kanssa niin enköhän pärjää jatkossakin.
Mihin
on meidät naiset unohdettu? Uskon että ns. naistenlajeillakin voisi
olla it-alalla kysyntää. Aerobickiä, pilatesta, joogaa, tanssia,
sauvakävelyä, ohjattua kuntosalia, ratsastusta esimerkiksi?
Mielikuvitus on rajana. Ja kustannukset eivät päätä huimaisi, jos
verrataan vaikka yhden jumppatunnin hintaa jäähallivuoron hintaan.
Muuten, kuntoliikuntaliiton sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista asiaa, kannattaa käydä tsekkaamassa.
maanantai, 26. syyskuu 2005
Kommentit