Perjantaina kävin hieroja/osteopaatilla, jolle kerroin, että pyöräily kipeyttää selkäni. Kerroin myös että pyöräily on tämänhetkinen lempilajini. Sain tylyn vastauksen, että pitäisikö alkaa miettimään uutta lempilajia. Öh?

Kuten olette varmaan hoksanneet, olen kova tyttö tekemään kaikennäköisiä empiirisiä tutkimuksia oman kehoni suhteen. Eilen mietin, että en voi yksinkertaisesti tyytyä siihen kohtaloon, että minulla on selkäongelmia, enkä voi enää ikinä koskaan pyöräillä (tai tehdä mitään muutakaan kivaa).  

Siis jatkoin sitten eilen tutkimuksia. Hoksasinpa että kokeilenpa miehen pyörää, josko se olisi parempi selälle. Miehellä on myös maastopyörä, tosin isompi kuin minulla, onhan se miesten malli.

Ja mikä oli lopputulos. 1h 20min lenkki, 23 km! Kesän uuden enkkarit! Oisin jaksanut vielä vaikka kuinka, vaan oli pakko palata jo kotia. Ja mikä uskomattominta, selän kanssa ei mitään ongelmia! Tämä on niin uskomaton juttu etten usko sitä oikein itsekään!



Tämä varmisti sen jo aiemmin uumoilemani tosiasian, että oma pyöräni on minulle auttamattomasti liian pieni. Surullista, koska ostin pyörän vasta muutama kuukausi takaperin. Nyt kait se on pakko alkaa miettimään pyörän myymistä. Ei kyllä hotsittais yhtään, mutta en oikein viitsi rikkoa selkääni vääränlaisella pyörällä.

Etsemmosta tänään.