Yllättävä himo on iskenyt kesken perjantaipäivän. Himo on kova, tuntuu kuin ei mitään muuta pysty ajattelemaan. Tunti toisensa perään, minuutti minuutilta joudun taistelemaan etten antaisi himolleni periksi. Piru olkapäälläni kuiskuttelee, "eihän se yksi mitään haittaa".

Joudun jatkuvasti keksimään korviketoimintaa itselleni, etten retkahtaisi. Keinotekoisesti pyrin ajattelemaan jotain ihan muuta, vaikka tiedän ettei siitä ole mitään apua. Seuraavat tunnit tulevat olemaan kohtalokkaita siinä repsahdanko vai en. Annanko houkutukselle vallan. Vai kestänkö kiusauksen?

Ja ei, kyse ei ole tupakasta. Vaan ruokalan isoista, kermavaahtoa pullollaan olevista laskiaispullista. Olen niitä kuolannut aamukahvista lähtien. Kuinka meheviltä, tuoreilta ja muhevilta ne osaavatkaan näyttää.

Laskiaispullat taitavat olla minun heikoin lenkkini.