Maanantai-iltapäivänä päätin lähteä töiden jälkeen työpaikan kuntosalille. Olikin todella hyvä aika mennä, ihmisillä oli ilmeisesti ollut kiire lähteä itsenäisyyspäivän viettoon, ja sain olla salilla ihan yksin. Väänsin poppivehkeen voluuminappulaa asteen kovemmalle ja aloin treenaamaan. Yksinolosta rohkaistuneena uskalsin laittaa lähes joka liikkeeseen hitusen verran enemmän painoa kuin normaalisti. Ja hyvin meni! Tänäänkin on vielä lihakset kipeänä eli tulosta tapahtui. Innostuin vielä tekemään muutaman ekstrasarjan laitteilla joita en normaalisti käytä.

Treenin jälkeen aloin jäähdyttelemään kuntopyörällä. Siinä sitten mietin, että kun kerran täällä ei muita ole, mitä jos kokeilisin jäähdyttelyä säkkiä hakkaamalla. Koskaan en ole säkkiä aiemmin hakannut. Kaivoin hanskat esille ja menin säkin vierelle. Yritin muistella Rocky-elokuvan liikkeitä, miten ne kädet ja jalat pitää oikein olla. Aloin varovasti hypähtelemään. Varovasti kokeilin lyödä säkkiä. Jalkojen vauhti alkoi huomaamatta kiihtymään. Kokeilen lyödä säkkiä oikealla ja vasemmalla nyrkillä. Koko ajan nopeampaa ja kovempaa. Yhtäkkiä hävisi ajan ja paikan taju ja hakkasin säkkiä ties kuinka kauan sellaisella apinan raivolla ettei tästä tytöstä ole ennen sellaista puhtia löytynyt.



Lopetin ja katsoin itseäni peilistä. Tukka pystyssä ja naama punaisena ja hikisenä. Hymy levisi naamalle. Mikä uskomaton adrenaliinipläjäys! Sammutin sykemittarin ja syke oli käynyt korkeimmillaan 92%:ssa laskennallisesta maksimisykkeestä, ilmeisesti korkein lukema ikinä. Fiilis oli mitä uskomattomin, fyysisesti mutta myös henkisesti. Muutaman minuutin aikana oli hakannut ulos itsestäni kaiken sen päivän pahan olon. Loppuillan olin lauhkea kuin lammas.

Maanantaina siis löysin jotain uutta. Olen aika innoissani löydöksestäni, ja olen miettinyt, josko pitäisi lähteä sitä tekniikkaa hiomaan ihan oikealle tunnille. Salilla, jonne aion suunnata uuden vuoden jälkeen, pyörii myös kuntonyrkkeily. Uskaltaisinkohan sinne mukaan?