Välineurheiluhurmoksissani erehdyn ostamaan jos jonkinlaista laitetta, vaatetta, kenkää, kirjaa jne. Kehittelen itselleni tarpeen, ja sitten se tarve on niin kauan kunnes ko. hyödyke hankitaan.

Joskus hyödyke sattuu olemaan toimiva, ja mieluinen. Silloin hyödyke on tullut tarpeeseen. Kuten esimerkiksi Mittarini.

Joskus taas sitten alkuinnostuksen jälkeen hyödyke löytää paikkansa kaapin perältä, melko hyödyttömänä. Näin on käynyt stepperilleni, joka on ollut kasattuna nojatuolin takana piilossa jo hyvän aikaa.


Nyt sitten päätin ryhdistäytyä ja kokosin stepperin olohuoneeseen esille. Tavoitteenani olisi, että jos joka aamu ja ilta saisi vaikkapa varttitunnin sillä poljettua. Periaatteessa ei kovin pitkä aika, mutta jo viikossa se tekisi 3,5 tuntia!.

Tänä aamuna sitten kello soi 15 minuuttia aiemmin kuin normaalisti, että sitä vaan hypättäisiin stepperin selkään ja aamu alkaisi pirteästi liikunnalla. Ja sen jälkeen olisin kuin uusi ihminen! Vaan tiiättehän te miten siinä kävi. Painoin torkkua ja nukuin jopa 15 minuuttia pidempään kuin normaalisti. Jep jep.

No, jospa huomenaamulla uusi yritys...