Olen minä täällä, vaikkei mitään kuulukaan. On vain hieman kiirettä pitänyt.

Olen itseasiassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan törmännyt aikatauluongelmiin. Ennen minulla ei ollut työn lisäksi mitään sen erikoisempia projekteja, joten saatoin illat pyhittää liikkumiselle, jos siis jaksoin tai muuten vaan huvitti. Nyt kun sitten on iltaluentoja ja esseen kirjoittamisia, niin joutuu ihan tosissaan miettimään että mihinkä väliin niitä liikkumisia saa! No jonkin verran olen saanut liikuttua, pääasiassa ulkona sauvvailemassa. Aivot tarvitsevat raitista ilmaa toimiakseen paremmin.

Mutta opiskelu on kivaa! Ja terveystieto on sikahuippumielenkiintoista!

.....

Ma-ma-material Girl on päättänyt taas nostaa päätänsä. Nyt mulla haluttais ihan hirveesti tämmöstä:


Maksais vaan ihan järjettömän paljon meikäläisen lompakolle. Vaan valokuvauksesta on tullut viimeaikoina ihan oikea ja tärkeä harrastus minulle ja haluaisin oppia sitä lisää. Omalla tavallaan valokuvauksesta on tullut myös jonkinlaista terapiaa itselle. Enkä usko innostuksen lopahtamiseenkaan, koska digipokkari on ollut kovassa käytössä jo monta vuotta. En tiijä, en tiijä.......