Tänään minua väsyttää. Ja eilen minua väsytti. En viitsinyt vaivautua
jokakeskiviikkoiseen stepaerobickiinkaan. No syy oli sinänsä hyvä,
maanantain sali-iloittelun ja tiistain kolmen vartin stepperin
polkemisella oli seurauksena - kävelin eilen jalat tönkkönä kuin
paraskin ahtisaari. On muuten paljon hyväksyttävämpää lintsata
liikunnasta sen takia että paikat on liikkumisesta kipeät kuin että
yksinkertaisesti laiskottaisi.
Mutta siitä väsymyksestä. Tunnen tämän väsymyksen hyvin, aiemminkin
olemme tuttavuutta tehneet. Tämä on enemmän sellaista henkistä laatua,
synkkiä ajatuksia, valvottuja öitä josta seuraa väsyneitä päiviä.
Yksinkertaisesti ei ole kiinnostusta tehdä yhtään mitään. Ehkä
jaksaisin, jos oikein kovasti yrittäisin, mutta eipä vois vähempää
kiinnostaa. Ei niin yhtään mikään.
En viitsi väkisten tätä väsymystäni ajaa pois, koska en siinä
kuitenkaan onnistu. Aurinko tulee sitten kun on tullakseen. Sitä siis
odotellessa.
torstai, 8. joulukuu 2005
Kommentit