Tänään minua väsyttää. Ja eilen minua väsytti. En viitsinyt vaivautua jokakeskiviikkoiseen stepaerobickiinkaan. No syy oli sinänsä hyvä, maanantain sali-iloittelun ja tiistain kolmen vartin stepperin polkemisella oli seurauksena - kävelin eilen jalat tönkkönä kuin paraskin ahtisaari. On muuten paljon hyväksyttävämpää lintsata liikunnasta sen takia että paikat on liikkumisesta kipeät kuin että yksinkertaisesti laiskottaisi.

Mutta siitä väsymyksestä. Tunnen tämän väsymyksen hyvin, aiemminkin olemme tuttavuutta tehneet. Tämä on enemmän sellaista henkistä laatua, synkkiä ajatuksia, valvottuja öitä josta seuraa väsyneitä päiviä. Yksinkertaisesti ei ole kiinnostusta tehdä yhtään mitään. Ehkä jaksaisin, jos oikein kovasti yrittäisin, mutta eipä vois vähempää kiinnostaa. Ei niin yhtään mikään.

En viitsi väkisten tätä väsymystäni ajaa pois, koska en siinä kuitenkaan onnistu. Aurinko tulee sitten kun on tullakseen. Sitä siis odotellessa.