Tämä viikko on ollut jostain syystä todellista tervanjuontia. Olotilat menee todella matalalla, sekä henkisesti että fyysisesti. Iltaisin en saa unta kun kaikki asiat painavat mieltä ja aamuisin sitten en pääse millään ylös, tuntuu kuin kroppa olisi tehty lyijystä.

En osaa sanoa mistä moinen alakulo ja väsymys johtuu. Tupakoimattomuusko tätä aiheuttaa, vai onko tämä vain normaaliin naisen elämään liittyviä mielialanvaihteluja? Kuka tietää, mutta minä vain odotan että se menisi ohitse. Uusi vuosi piti alkaa energisesti, iloisesti ja terveellisesti. Totuus on ollut kaikkea muuta. No, ei ole kuin yksi suunta. Ylöspäin.

Tänään alkaisivat vuoden ensimmäiset tanssitunnitkin. Jostain syystä en ole kauhean innostunut asiasta. Mutta yritän silti päästä paikanpäälle, onhan usein käynyt niin, että se innostus saapuu sitten jälkijunassa. Olenhan lajia harrastanut jo neljä vuotta, en viitsisi heittää sitä hukkaan mahdollisen hetkellisen motivaationpuutoksen takia.