Eilen kävin sitten ostamassa kymmenen kerran kortin paikalliseen
kaupalliseen kuntokeskukseen. Yllätyksekseni paikka vaikutti oikein
viihtyisältä. Lipun minulle myynyt naisihminen vielä kierrätti minua
näyttäen paikat.
Paikka tuntui niin viihtyisältä, että siellä voisi hengailla huoletta
vaikka tuntikaupalla. Näen jo itseni ensin lämmittelemässä aerobisilla
laitteilla (joita näytti olevan oikein mukavava kokoelma), sen jälkeen
vierähtää tunti jumpassa jonka jälkeen voi mennä loikoilemaan saunan
lauteille. Tässä jo kuumeisesti mietin että mitäköhän
ryhmäliikuntamuotoa sitä lähtisi kokeilemaan ensimmäiseksi. Valintaa
riittää kyllä. Tietysti ensijännitys on niskassa aina uuteen paikkaan
mennessä, mutta eiköhän se lähde siitä sitten.
Uskoisin
että tulevat jumpat tuovat mukanaan sitä kaivattua vaihtelua. Ja eilen
hoksasin yllättäen, että kaupalliselle salille vaihto tuo mukanaan myös
sellaisen pienen himpun arjen ylellisyyttä, mitä en pistä nyt tässä
elämäntilanteessa yhtään pahakseni. Turhamaisuutta, ehkäpä, mutta
mitäpä väliä tuolla. Elämästä pitää ja saa nauttia.
torstai, 5. tammikuu 2006
Kommentit