Eilen kävin sitten ostamassa kymmenen kerran kortin paikalliseen kaupalliseen kuntokeskukseen. Yllätyksekseni paikka vaikutti oikein viihtyisältä. Lipun minulle myynyt naisihminen vielä kierrätti minua näyttäen paikat.

Paikka tuntui niin viihtyisältä, että siellä voisi hengailla huoletta vaikka tuntikaupalla. Näen jo itseni ensin lämmittelemässä aerobisilla laitteilla (joita näytti olevan oikein mukavava kokoelma), sen jälkeen vierähtää tunti jumpassa jonka jälkeen voi mennä loikoilemaan saunan lauteille. Tässä jo kuumeisesti mietin että mitäköhän ryhmäliikuntamuotoa sitä lähtisi kokeilemaan ensimmäiseksi. Valintaa riittää kyllä. Tietysti ensijännitys on niskassa aina uuteen paikkaan mennessä, mutta eiköhän se lähde siitä sitten.

Uskoisin että tulevat jumpat tuovat mukanaan sitä kaivattua vaihtelua. Ja eilen hoksasin yllättäen, että kaupalliselle salille vaihto tuo mukanaan myös sellaisen pienen himpun arjen ylellisyyttä, mitä en pistä nyt tässä elämäntilanteessa yhtään pahakseni. Turhamaisuutta, ehkäpä, mutta mitäpä väliä tuolla. Elämästä pitää ja saa nauttia.