BodyJam

Lauantaina innostuin kokeilemaan uutukaista lesmills-tuntia, eli BodyJamia. No, allekirjoittanuthan ei tunnetusti ole mikään rytmisen liikehdinnän ihmelapsi. Olenkin diagnosoinut itseni koreografivammaiseksi. Minulla siis on uskomattoman suuria vaikeuksia muistaa koreografioita, edes lyhyitä, saati sitten pitkiä. BodyJamissa hyörin ja pyörin kuitenkin menemään minkä mukana pysyin.

Ensimmäinen jazz-tanssin koreografiapätkä oli ehkä vähän vaikeaa sisäistää, mutta kyllä sekin loppua kohden alkoi hahmottua, ainakin vähäsen. Toinen tanssi olikin afrikkalainen tanssi, josta tykkäsin kyllä kovasti. Mukavaa eläimellistä menoa.

Vaikka yhdessä vaiheessa tuntia mielessä kävi etten enää _ikinä_ tule tänne tunnille takaisin nolaamaan itseäni, tunnin lopussa mieli oli jo parempi. Samaa koreografiaa tahkotaan kuitenkin LesMilssien tapaan kolme kuukautta joten ehkä siinä ajassa tämmöinen vähän tumpelompikin ehtii mukaan.

BodyPump

Liikkumisesta innostuneena eilen sitten menin BodyPumppiin. Toisella kerralla jo oli hieman kärryillä siitä, mikä on homman nimi, ja osasi laittaa painoja vähän enemmän itselle sopivasti, että pystyy kävelemäänkin seuraavana päivänä.

Mutta kyllä mua kummastuttaa. Ja hämmästyttää. Ja ehkä vähän hävettääkin. Jostain syystä minä olin se, jolla on porukan pienimmät painot, joka liikkeessä. Mitä ihmettä, kyllä minä tiedän etten mikään kipparikalle vielä ole, mutta että kaikilla muilla oli isommat paino? Minä rehkin ja puhkin pienien painojen kanssa, saaden itseni väsyksiin niilläkin. Mistä muilla sitä voimaa riittää?

Päättelin asian omalla maalaisjärjelläni asian niin, että minulta puuttuu lihaskestävyyttä. Tämä siis ei perustu mihinkään tietoon, ihan vain omaan mutu-tuntumaani. Olen useamman kuukauden käynyt salilla 1-2 kertaa viikossa. Siellä olen painoja saanut pikkuhiljaa nostettua ja jotain edistymistä on tapahtunut. Salilla teen siis vähän toistoja (8-15) isoilla painoilla. Luulin olevani jo siis melkein kike elomaa.  Karu totuus paljastui pumppitunnilla, jossa tehdään paljon toistoja. Vaikka painot oli melkein minimissä, silti tuntui että voimat loppuvat.

En tiedä onko näille minun ajatuksilleni olemassa minkäännäköistä tieteellistä pohjaa, mutta tuntuma oli siis tämä. Eli lihaskuntoa ja voimaa harjoitetaan lyhyillä sarjoilla ja isoilla painoilla, lihaskestävyyttä sitten taas hankitaan pitkillä sarjoilla ja pienillä painoilla. On se kyllä kummallista kun aina löytyy jotain petraamisen varaa.