Tänään olen pohtinut omaa ravintotietämystäni sekä muiden ihmisten ravintotietämystä. Minulla on oma näkemykseni terveellisesta ruokavaliosta, jota tietysti itsekin noudatan. Taustalla minulla on puolentoista vuoden laihdutus- ja terveet elämäntavat -projekti. Tietoni olen ammentanut useista sadoista tieteellisistä ja epätieteellisistä julkaisuista, sekä omista että muiden ihmisten kokemuksista, eli eri näkökulmia luulisi riittävän. Lisäksi olen huomannut olevani ravintoasioista kiinnostunut, joten tietämystä on tullut hankittua ihan omaksi iloksi.

En kuitenkaan ole millään muotoa minkäänlainen terveydenhuollon tai ravitsemustiedon ammattilainen. Olen siksi miettinyt, onko minulla minkäänlaista oikeutta puuttua toisten ihmisten näkemyksiin, jos ne poikkeavat kovasti minun näkemyksistäni? Kun en millään malta olla puuttumatta asioihin, ja toisaalta kun ja jos kommentoin jotain asiaa oman näkökulman mukaisesti, siitä voidaan jopa loukkaantua. Ainakin vähintään seuraa silmienpyörittelyä ja tuhahtelua.

Pitäisikö siis pitää turpansa ummessa? Vai olenko muuttumassa paasaavaksi terveyssaarnaajaksi, joita itsekin aina ennen kauhistelin? No, olen ottanut nyt sen linjan, että pyrin kommentoimaan asioita vain jos joku toinen on aloittanut keskustelun. Ja toki pyrin aina rakentavaan keskusteluun, ei nämä nyt mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä ole.  Joskus saatan kysyä mielenkiinnosta, että mihin tutkimukseen tai tietoon toinen osapuoli väitteensä perustaa, kuten erään ystäväni kertoessa että ns. kovat rasvat ovat siksi elimistölle hyväksi, koska ne huuhtelevat verisuonista ylimääräiset kuonat pois ja niitä tulisikin nauttia mahdollisimman runsaasti. Tässähän voi olla vaikka perääkin vaikken moisesta ole kuullutkaan.

Joskus vaan sitten ei välttämättä jaksa sanoa yhtään mitään ehdottomille tyypeille. Kuten vaikka "kaikki rasva on elimistölle haitallista" -asenteen omaaville. Vai mitä edes voi sanoa kommenttiin "Kyllä yksi kokonainen ranskanleipä on terveellisempi kuin yksi teelusikallinen hyvää rasvaa".

Tiedän kyllä varsin hyvin että toisten ihmisten ruokatapojen arvostelu on todella ärsyttävää, ja pyrinkin sitä välttämään. Olen itse saanut ruokapöydässä kommentteja, että kylläpäs sinä otit paljon ruokaa. No, kyllähän se näyttää isolta annokselta jos lautanen on kukkuroillaan salaattia (yleensä n. 3/4 osaa lautasesta) ja loput proteiinipitoista ruokaa. Näillä kommentoijilla on yleensä itsellä tarjottimella vähän ruokaa ja vähän salaattia majoneesikastikkeella sekä monta viipaletta vaalea leipää ja lisäksi supersokerinen jälkiruoka, esimerkiksi suklaamousse.

Mutta onneksi meillä jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, minullakin! Niin kai sitten muillakin. Eihän näissä asioissa tietenkään ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Se pitäisi jaksaa muistaa. Eikä ottaa kaikkia juttuja pidä ottaa niin itseensä.

Ennen muuten ihannoin ravitsemusterapeuttien työtä. Että he saavat jakaa ihmisille ilosanomaa terveellisistä elämäntavoista. Nyt olen tajunnut ettei se taidakaan ihan niin yksioikoista ja helppoa ollakaan. Että hatunnosto vain kaikille tämän maan hannapartasille, teette hyvää ja vaativaa työtä.

(kamalan pitkä perjantaipaasaus, suokaa anteeksi)