Tänään olen pohtinut omaa ravintotietämystäni sekä muiden ihmisten
ravintotietämystä. Minulla on oma näkemykseni terveellisesta
ruokavaliosta, jota tietysti itsekin noudatan. Taustalla minulla on
puolentoista vuoden laihdutus- ja terveet elämäntavat -projekti.
Tietoni olen ammentanut useista sadoista tieteellisistä ja
epätieteellisistä julkaisuista, sekä omista että muiden ihmisten
kokemuksista, eli eri näkökulmia luulisi riittävän. Lisäksi olen
huomannut olevani ravintoasioista kiinnostunut, joten tietämystä on
tullut hankittua ihan omaksi iloksi.
En kuitenkaan ole millään muotoa minkäänlainen terveydenhuollon tai
ravitsemustiedon ammattilainen. Olen siksi miettinyt, onko minulla
minkäänlaista oikeutta puuttua toisten ihmisten näkemyksiin, jos ne
poikkeavat kovasti minun näkemyksistäni? Kun en millään malta olla
puuttumatta asioihin, ja toisaalta kun ja jos kommentoin jotain asiaa
oman näkökulman mukaisesti, siitä voidaan jopa loukkaantua. Ainakin
vähintään seuraa silmienpyörittelyä ja tuhahtelua.
Pitäisikö siis pitää turpansa ummessa? Vai olenko muuttumassa
paasaavaksi terveyssaarnaajaksi, joita itsekin aina ennen kauhistelin?
No, olen ottanut nyt sen linjan, että pyrin kommentoimaan asioita vain
jos joku toinen on aloittanut keskustelun. Ja toki pyrin aina
rakentavaan keskusteluun, ei nämä nyt mitään elämän ja kuoleman
kysymyksiä ole. Joskus saatan kysyä mielenkiinnosta, että mihin
tutkimukseen tai tietoon toinen osapuoli väitteensä perustaa, kuten
erään ystäväni kertoessa että ns. kovat rasvat ovat siksi elimistölle
hyväksi, koska ne huuhtelevat verisuonista ylimääräiset kuonat pois ja
niitä tulisikin nauttia mahdollisimman runsaasti. Tässähän voi olla
vaikka perääkin vaikken moisesta ole kuullutkaan.
Joskus vaan sitten ei välttämättä jaksa sanoa yhtään mitään
ehdottomille tyypeille. Kuten vaikka "kaikki rasva on elimistölle
haitallista" -asenteen omaaville. Vai mitä edes voi sanoa kommenttiin
"Kyllä yksi kokonainen ranskanleipä on terveellisempi kuin yksi
teelusikallinen hyvää rasvaa".
Tiedän kyllä varsin hyvin että toisten ihmisten ruokatapojen arvostelu
on todella ärsyttävää, ja pyrinkin sitä välttämään. Olen itse saanut
ruokapöydässä kommentteja, että kylläpäs sinä otit paljon ruokaa. No,
kyllähän se näyttää isolta annokselta jos lautanen on kukkuroillaan
salaattia (yleensä n. 3/4 osaa lautasesta) ja loput proteiinipitoista
ruokaa. Näillä kommentoijilla on yleensä itsellä tarjottimella vähän
ruokaa ja vähän salaattia majoneesikastikkeella sekä monta viipaletta
vaalea leipää ja lisäksi supersokerinen jälkiruoka, esimerkiksi
suklaamousse.
Mutta onneksi meillä jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, minullakin!
Niin kai sitten muillakin. Eihän näissä asioissa tietenkään ole
olemassa mitään absoluuttista totuutta. Se pitäisi jaksaa muistaa. Eikä
ottaa kaikkia juttuja pidä ottaa niin itseensä.
Ennen muuten ihannoin ravitsemusterapeuttien työtä. Että he saavat
jakaa ihmisille ilosanomaa terveellisistä elämäntavoista. Nyt olen
tajunnut ettei se taidakaan ihan niin yksioikoista ja helppoa ollakaan.
Että hatunnosto vain kaikille tämän maan hannapartasille, teette hyvää
ja vaativaa työtä.
(kamalan pitkä perjantaipaasaus, suokaa anteeksi)
perjantai, 28. lokakuu 2005
Kommentit