Eilen en rästikotitöiden takia ehtinyt lempijumppaani. Kotityöt tehtyäni oli vielä sen verran energiaa että päätin jumppailla kotona. Kaivelin arkistoiden kätköistä TV2:sen jumppaohjelmia.
Aluksi oli vuorossa lihaskuntoa käsipainoilla -jakso. Järkytyin kun
huomasin kuin heikossa kunnossa yläkroppani on. Kaikki tämänhetkiset
lajit minulla painottuvat alakroppaan, jaloilla tehdään pääasiassa työ.
Yläkroppa on jäänyt ihan heitteille ja sen kyllä huomasi. Ähersin ja
puhersin 1-2 kilon punteilla puolen tunnin jumpan läpi. Ja vielä
tänäänkin selässä tuntuu mukava tunne, että jotain on tullut tehtyä.
Nyt pitää sitten skarpata, ja ruveta treenaamaan yläkroppaa enemmänkin.
Minulla on kyllä jotain selittämättömiä antipatioita
saliharjoittelua kohtaan. Minusta se ei ole mitenkään erityisen
mahtavaa, eikä se siksi ole oikein saanut tulta allensa. Tiedän että se
olisi välttämätöntä, näin sanoo jo oman järjen lisäksi
fysioterapeuttini ja kiropraktikkoni ja hierojani. Pelkkä aerobinen
harjoittelu ei riitä, lihaskuntoa on oltava. Ja päätetyötä tekevänä
niskahartia-ongelmaisena tärkeys vielä korostuu. Mutta jotenkin vaan
aina valinnan edessä, punttitreeniä vai jumppaan/lenkille niin kyllä se
jälkimmäinen voittaa.
Mutta ei sitä Roomaakaan rakennettu
päivässä, niin en minäkään panikoi tämän asian kanssa. Uskon että
pitäisi löytää joku uusi lähestymistapa asiaan, joka saisi
saliharjoittelun tuntumaan mielekkäältä. Vielä en ole sitä
valittettavasti keksinyt. Kuntosalien hintataso on yksi suuri
kynnyskysymys. Minulla ei oikeasti ole laittaa ~50euroa kuukaudessa
salikorttiin vielä nykyisten harrastusten (tanssi ja junttijumpat)
kustannusten lisäksi. Kotiin olen ostanut käsipainot, ja olen
kotitreenaamista kokeillut. Siitäkään en ole mielekkyyttä löytänyt, on
aina lapset tai kissa tai mies jaloissa pyörimässä. Työpaikalla on
kuntosali, mutta se se vasta ahdistuksen keidas onkin. Sali on
sijoitettu tyhmästi kulkuväylälle joten trafiikkia on koko ajan. Ja se
mahdollisuus, että vaikka oma pomo tulee siihen viereen treenaamaan,
ahdistaa. Enkä oikeasti osaa asennoitua siihen että voisin harrastaa
jotain kivaa työtiloissa. Ei se tunnu harrastukselta eikä se tunnu
kivalta.
Kuulostaako nämä nyt sitten tekosyiltä? Voi ne olla
niitäkin, mutta minulle ne on ihan todellisia syitä. Minun mielestä
minulla on oikeus vapaa-aikana harrastaa urheilullisia aktiviteetteja
ympäristössä, jossa on kivaa, viihtyisää ja olotila on vapautunut. Mitä
järkeä on urheilussa jos se on pakkopullaa? No, pitänee jatkaa
ratkaisun etsimistä. Jos jollakin on ehdotuksia, niin niitä otetaan
vastaan.
Punttijumpan jälkeen oli vuorossa TV2:n Body Balance.
Se oli aika hupaisaa, etten sanoisi. Puolen tunnin aikana oli paljon
joogamaisia liikkeitä ja tasapainoilua. Minä kun olen notkea kuin norsu
ja tasapaino muutenkin on vähän jäänyt vähemmälle harjoittelulle. Siinä
sitten olin enemmän tai vähemmän rähmälläni vähän väliä. Siinä
vaiheessa kun piti heilua puolelta toiselle kuin meritähti, alkoi jo
hervoton hekotus. Enkä nyt nauranut Body Balance -formaatille, vaan
itselleni ja omalle koikkelehtimiselle. Aion kyllä kokeilla toistekin,
uskon sen olevan antoisaa kunhan siihen pääsee sisälle ja liikkeet
alkavat onnistua.
torstai, 29. syyskuu 2005
Kommentit