Jostain syystä minulla on ollut sellainen kummallinen päähänpinttymä, että liikunnan pitää kestää yhden (1) tunnin. Vähintään yhden tunnin. Toki esimerkiksi useimmat jumppatunnit kestävät sen yhden tunnin, mutta kun se sama ajatus on ollut minullla muuallakin. "Käynpä heittämässä tunnin lenkin" jne. Lyhyempää liikkumista en ole oikein mieltänyt kuntoiluksi.

Tänä keväänä olen sitten oivaltanut sen, ettei sen kuntoilun ole pakko kestää sitä tuntia yhtäjaksoisesti. Myös vähempi riittää! Vartin polkeminen stepperillä tai puolen tunnin kävelylenkki tai kolmen vartin pyöräspurtti ei ole yhtään väheksyttävämpää kuin tylsät tasatuntiset urakat. Mulla onkin nyt liikuntalukkari
täynnä kivoja pikku liikuntapyrähdyksiä (15-45min) joista sitten yhteenlaskettuna tulee iso määrä kuntoilutunteja.

Olen myös huomannut, että kun tekee näitä lyhkäisempiä kuntopyrähdyksiä, riittää intoa tehdä niitä jopa useampia päivässä. Esimerkiksi eilen kävin iltapäivällä 40 minuutin pyörälenkin, illalla innostuin polkemaan stepperillä 45 minuuttia ja näiden lisäksi jäi energiaa vielä pitkiin venyttelyihin!

Lyhkäisillä pyrähdyksillä saa myös motivoitua itsensä ihan huomaamatta. Eilen ei ollut tarkoitus kuin vartti stepperillä polkea. Vartin jälkeen ajattelin että kyllä minä vielä viisi minuuttia jaksan ja vielä viisi minuuttia, ja yhtäkkiä oli Kotikadun lomassa mennyt kolme varttia!

Voi näitä ihmisen pieniä oivalluksia! Aurinkoista viikonloppua itse kullekin!