Tänään ihmettelin sitä, miten eri tahtia aika voi kulua.
Esimerkiksi
nyt aika kulkee todella hitaasti. Maanantaisin jostain syystä minulla
on aina kamala nälkä, riippumatta siitä mitä ja ja miten olen
viikonloppuna syönyt. Joten nyt, ennen lounasta, aika kuluu niin
hitaasti. Kuin etana se aika matelee, niin hitaasti ettei sen
etenimistä voi edes silmin huomata.
Perjantaisin on sitten ne
kuuluisat kitutunnit, noin kello 14-16. Tuolloin tuntuu että aika
pysähtyy paikalleen, eikä kulu, ei sitten millään. Mutta noiden
kitutuntien jälkeen aika ottaakin sitten hurjan spurtin ja jatkaa
juoksuaan lauantai-iltaan saakka. Tahti on niin kova, että en pysy
perässä, ja joka sunnuntai ihmettelen että mihin se tämäkin viikonloppu
hurahti.
Sunnuntaina ajan juoksu hieman hidastuu. Aika kuluu
hitaampaa, mutta aika kuluu jollain tapaa mielekkäämmin. On ihan kaksi
eri asiaa kun aika kuluu hitaasti perjantai-iltapäivänä kuin että se
kuluu hitaasti sunnuntai-iltapäivänä.
Odottavan aika on myös
tunnetusti pitkä. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa uutta kameraani
tulevaksi, ja tuntuu ettei se aika koskaan koita, että syyhyävät
sormeni pääsisivät räpelöimään uutta kameraa. Perustin jo Flickriinkin itselleni albumin tulevia kuvia ajatellen, vain kamera puuttuu.
Myös
jotkut fyysiset paikat ihan ilmiselvästi aiheuttavat jonkinnäköisen
mustan aukon aikajatkumossa, ja on ihan luonnonlaki että näissä
paikoissa ajasta tulee hyvin venyvä käsite. Tällaisia paikkoja ovat
esimerkiksi kaupan kassa, sairaalat ja bussipysäkit.
Joskus
odottamisen aiheuttama ajan kulun hidastuminen on masokistisen ihanaa.
Aikaa voi käyttää vaikka unelmointiin, mitä tapahtuu kun tuo odotettu
aika koittaa. Odotettu tapahtuma saa ihan uudet mittasuhteet kun on
ollut etukäteen aikaa suunnitella ja jännittää tuota hetkeä. Siskoni
pyysi minua mukaan pitkälle viikonlopulle pariisiin ensi keväänä. Uskon
että tuo matka tulee olemaan juuri tällainen etukäteen miljoona kertaa
jännitetty ja läpikäyty ja unelmoitu tapahtuma.
Ajattelin että
kun saan tämän kirjoitettua, olisi jo lounasaika. Vaan ei niin ei. Aika
on jämähtänyt totaalisesti. Vielä pitäisi puoli tuntia saada jotenkin
kulumaan. Ehkä pitäisi kokeilla vaikka töiden tekemistä...
maanantai, 7. marraskuu 2005
Kommentit