Haluaisin kovasti että blogini olisi ulkoisesti(kin) kaunis. Että ihmiset (siis ne pari-kolme eksynyttä) haukkoisivat henkeään tänne tullessaan. Mutta ei niin ei. Linkit ovat väärän värisiä, tausta väärän värinen, yläotsikko säälittävä photoshop-räpellys, yläpalkin linkki ei toimi, ie:llä katsoessa tulee joku ihme musta motukka yläreunaan ja niin eespäin ja niin eespäin.

Mietin olisiko sittenkin pitänyt vaihtaa blogspottiin, josko se olisi tehnyt blogistani kauniin. Ainakin sieltäpäin tulevilta blogistanian asukkailla on kauniita blogeja. Jossain takaraivossa vaan joku kuiskuttelee, että ei se välttämättä ole se vika palveluntarjoajassa vaan bloggaajan taidoissa. Mitä lie höpöjä hölisee.

Kahdehdin suunnattomasti visuaalisesti lahjakkaita ihmisiä. Sama se onko se piirtämistä, maalaamista, puutarhanhoitoa, sisustusta, meikkaamista, puutöitä vai veppidisainia. Sellaisia ihmisiä, jotka näkevät ennen työn aloittamista päässään vision valmiista tuotoksesta ja lähtevät sitä sitten rakentamaan silmiä hivelevin lopputuloksin. Kahdehdin ihmisiä, joille sommittelu, värien yhdistely ja muotoilu ovat yhtä luonnollista kuin nakkisämpylän syöminen.

Minen kuulu heihin, kuten kuvasta näkyy, ja siksi kai minä heitä kadehdinkin. Ja kuinka minä niin tahtoisinkaan olla sellainen, visuaalisesti lahjakas ihminen. Tasan ei käy onnenlahjat. Tähän on tyydyttävä. Pah.

Miksi ihmislapsen pitää olla kateellinen toisten lahjakkuuksista ilman että arvostaa omiaan? Tai no, en minä kyllä keksi itseltäni mitään silmiinpistävää erikoislahjakkuutta. Tai ehkäpä sittenkin yhden. Minullapa on maailman parhaat unenlahjat. Että repikää siitä, te senkin erikoislahjakkaat ihmiset!