Eilen oli sen verran kiva päivä että kävin kokeilemassa taas hiihtoa. Pakkasimme kimpsut ja kampsut autoon ja menimme vähän kauemmaksi ladulle.

Ihan hyvä etten mennyt tekemään mitään niille suksille. Nyt oli ihan erilaista tuntumaa suksissa kuin viimeksi. Nyt se suksi sitten luisti, ja omasta mielestä vähän liiankin kanssa. Pientä lipsumista oli aina aika ajoin havaittavissa. Alan epäilemään, että tämä hiihto onkin melkoinen välinelaji. Sään, luiston ja pidon kolminaisuus taitaa olla suurempaakin salatiedettä.

Mutta kivaa oli, hiihdimme peräti kuusi kilometriä! Vaikka meno oli ilmeisen hidasta (kun kaikki hiihtävät mummotkin painelivat ohitse) ja välillä luistelukokeilujen yhteydessä oltiin persuuksillaan ladulla, niin olin kyllä aika ylpeä itsestäni lenkin jälkeen.

Tehokasta liikuntaa se oli, vaikka se tekniikka on hitusen hakusessa vielä. Vähän turhan kovaakin välillä on menty, mutta eipä sitä sykemittaria sieltä hanskan alta jaksa kaivella, kun keskittymiskyky menee siihen että pysyy pystyssä ja liikkuu jotenkuten eteenpäin.