Olen ollut mielenkiintoisella matkalla viimeiset kaksi vuotta. Tämän matkan aikana olen tainnut muuttua ihmisenä paljon.
Matkalleni kuuluu elämäntaparemontti
jonka aikana tutustuin paremmin omaan kehooni. Olin laiminlyönyt tuota
ystävääni koko aiemman elämäni. Nyt kun viimein tutustuin siihen ja
aloin pitämään siitä huolta, opin myös sitä rakastamaan.
Kahden
viimeisen vuoden aikana olen myös matkustanut itseeni, omaan sieluuni
ja mieleeni. Se ei ollut mikään helppo matka, tutustuminen omaan kehoon
oli lastenleikkiä omaan mieleen tutustumiseen verrattuna. Paljon löysin
asioita joita en olisi tahtonut löytää. Mutta se matka on kannattanut.
Omaa menneisyyttäni tutkimalla olen päässyt jyvälle siitä, kuka minä
oikeasti olen, mistä tulen ja miksi tulen. Ennen luulin olevani
jotakin, nyt tiedän olevani ihan toista. Kuin aiemmin olisin ollut
toukka mutta nyt sieltä alta on kuoritunut perhonen, joka on siellä
alla piilossa on ollutkin koko tämän ajan.
Aiemman elämäni elin
huolehtien toisista, eläen vain muille. Matkallani huomasin että minun
pitää elää itselleni. Elämän tärkeysjärjestys on muuttunut
radikaalisti. Nyt teen asioita joita itse haluan, en asioita joita muut
haluavat minun tekevän. Voisi sanoa että minusta on tullut
positiivisella tavalla itsekäs. Loppujen lopuksi olen vastuussa vain
itsestäni, en kenestäkään muusta. Tuntuu siltä kuin olisin vasta nyt
alkanut elämään omaa elämääni. Ja se tuntuu niin pirun hyvälle.
Lisäksi
olen antanut itselleni luvan olla heikko. Minun ei enää tarvitse jaksaa
kantaa koko maailman taakkaa harteillani. En ole täydellinen eikä minun
tarvitse ollakaan. Tommy Hellstenin sanoin: "Todellinen inhimillinen
kasvu kanssaihmiseksi käy oman heikkouden kohtaamisen kautta. Mitä
syvemmin tajuaa oman anteeksisaamisen ja armon tarpeensa, sitä
pienemmäksi käy tarve jakaa tuomioita muille."
Olen koko
aikuisen elämäni käyttänyt etsien epätoivoisesti rakkautta. Niin
sokeasti sitä halusin että se johti useisiin epäonnistuneisiin
ihmissuhteisiin sekä muihin sekoiluihin. Mutta olinkin etsinyt sitä
koko ajan väärästä paikasta! Se rakkaus löytyi minun sisältäni. Minun
piti ensin oppia rakastamaan itseäni, fyysisesti ja henkisesti. Sitten
rakkaus käveli elämääni ihan itsestään. Ja kuinka kiitollinen nyt
olenkaan tästä Suuresta Hoksaamisesta. Oli niin lähellä suistua
täsmälleen samaan kierteeseen kuin aiempi sukupolvi.
Tällä
matkalla olen vieläkin, ja se taitaa jatkua loppuelämän. Vaikka matka
tähän saakka on ollut kivikkoinen ja vaikea, ei silti kaduta että olen
sille tielle lähtenyt. Suosittelen jokaiselle pysähtymistä ja matkaa
itseensä.
perjantai, 14. lokakuu 2005
Kommentit