Tänään on niin paljon parempi päivä kuin eilen. Sain nukutuksi oikein makeat ja sikeät yöunet. Aamukin sujui ongelmitta. Siitä voi jo olla tyytyväinen.

Olen oikeastaan tänään aika monesta asiasta tyytyväinen. Olen jälleen päässyt terveellisen elämän makuun. Ruokavalio on kohdallaan, ja eilen sain raahatuksi itseni salille ja toissapäivänä kävimme hyvän ystävän kanssa pitkällä sauvakävelylenkillä. Tänään junttijumppaan jos vain millään ehtii ja huomenna tanssitunnille. Voiko enää paremmin hommat luistaa?

Koen olevani muutenkin aika onnekas. Minulla on työpaikka, joka näköjään näinä päivinä tällä alalla ei olekaan mikään itsestään selvyys. Minulla on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. Minulla on monia rakkaita ihmisiä ympärillä, ja vähän kauempanakin. Pystyn harrastamaan ja matkustelemaankin jonkin verran. Olen terve. Hyvin menee, mutta menköön!

Kiitollisuutta tunnen siitä mitä minulle on annettu. Nyt, elämän ollessa hieman tasaantuneempaa, olen alkanut miettimään, miten voisin osan siitä välittää myös eteenpäin. Olen harkinnut kummilapsen ottamista. En ole vielä lopullista päätöstä tehnyt, koska kummina toimimisessa vaaditaan pitkäaikaista sitoutumista. Ja tietenkin minä, ainainen jossittelija ja uhkakuvien maalailija, mietin että mitä jos elämäntilanne muuttuu niin etten pystykään maksamaan kummimaksuja. Petänkö silloin kummilapseni? No, hölmöä, tiedän. Toisaalta, avun tarvitsijoita löytyy varmaan lähempääkin. Vapaaehtoistyö jossain muodossa kiinnostaisi, mutta en vaan ole osannut oikein kohdentaa mikä ala minua voisi kiinnostaa. Ja minne päin lähteä etenemään.

Nyt kun tätä itse luen, huomaan olevani kyllä melko päättämätön nössö! Olen näitä asioita miettinyt jo pidempään, ja mitään päätöstä en ole saanut aikaiseksi. Mutta juurikin tätä varten tämä blogini on perustettu! Kirjoittaessa asiat jäsentyvät ja pystyn katselemaan ja tarkastelemaan omia ajatuksiani ulkopuolisena. Hyvä minä! Taas on jotain saatu tänään aikaan!