Tänään on niin paljon parempi päivä kuin eilen. Sain nukutuksi oikein
makeat ja sikeät yöunet. Aamukin sujui ongelmitta. Siitä voi jo olla
tyytyväinen.
Olen
oikeastaan tänään aika monesta asiasta tyytyväinen. Olen jälleen
päässyt terveellisen elämän makuun. Ruokavalio on kohdallaan, ja eilen
sain raahatuksi itseni salille ja toissapäivänä kävimme hyvän ystävän
kanssa pitkällä sauvakävelylenkillä. Tänään junttijumppaan jos vain
millään ehtii ja huomenna tanssitunnille. Voiko enää paremmin hommat
luistaa?
Koen olevani muutenkin aika onnekas. Minulla on
työpaikka, joka näköjään näinä päivinä tällä alalla ei olekaan mikään
itsestään selvyys. Minulla on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa.
Minulla on monia rakkaita ihmisiä ympärillä, ja vähän kauempanakin.
Pystyn harrastamaan ja matkustelemaankin jonkin verran. Olen terve.
Hyvin menee, mutta menköön!
Kiitollisuutta tunnen siitä mitä
minulle on annettu. Nyt, elämän ollessa hieman tasaantuneempaa, olen
alkanut miettimään, miten voisin osan siitä välittää myös eteenpäin.
Olen harkinnut kummilapsen ottamista. En
ole vielä lopullista päätöstä tehnyt, koska kummina toimimisessa
vaaditaan pitkäaikaista sitoutumista. Ja tietenkin minä, ainainen
jossittelija ja uhkakuvien maalailija, mietin että mitä jos
elämäntilanne muuttuu niin etten pystykään maksamaan kummimaksuja.
Petänkö silloin kummilapseni? No, hölmöä, tiedän. Toisaalta, avun
tarvitsijoita löytyy varmaan lähempääkin. Vapaaehtoistyö jossain
muodossa kiinnostaisi, mutta en vaan ole osannut oikein kohdentaa mikä
ala minua voisi kiinnostaa. Ja minne päin lähteä etenemään.
Nyt
kun tätä itse luen, huomaan olevani kyllä melko päättämätön nössö! Olen
näitä asioita miettinyt jo pidempään, ja mitään päätöstä en ole saanut
aikaiseksi. Mutta juurikin tätä varten tämä blogini on perustettu!
Kirjoittaessa asiat jäsentyvät ja pystyn katselemaan ja tarkastelemaan
omia ajatuksiani ulkopuolisena. Hyvä minä! Taas on jotain saatu tänään
aikaan!
keskiviikko, 23. marraskuu 2005
Kommentit