Olen nyt sitten mitä ilmeisimmin lopettanut itämaisen tanssin harrastamisen. Päätös syntyi kuin vaivihkaa, olin tietoisesti tai tiedostomatta kolme kertaa peräkkäin pois, ja enää on turha mukaan mennä, kun ei siitä kuitenkaan kiinni saa.

Olo on jotenkin helpottunut, vaikka on vähän haikeakin fiilis. Mutta tosiasia on ollut se, että viime aikoina tanssitunneilla käymisestä tuli epämiellyttävää ja vastenmielistä. Epäonnistumisen kokemukset tekivät tunnista ikäviä. Jossain vaiheessa se tanssin ja liikkumisen ilo jäi pois.

No, mikäänhän tietenkään ei ole kiveen kirjoitettua, ja joskus, kun aika on kypsä, voin aivan hyvin palata tanssitunneille. Toistaiseksi keskityn muihin harrastuksiin, ja nautin niistä. Sitähän se harrastamisen pitäisi olla, nauttimista.