Olen nyt sitten mitä ilmeisimmin lopettanut itämaisen tanssin
harrastamisen. Päätös syntyi kuin vaivihkaa, olin tietoisesti tai
tiedostomatta kolme kertaa peräkkäin pois, ja enää on turha mukaan
mennä, kun ei siitä kuitenkaan kiinni saa.
Olo on jotenkin helpottunut, vaikka on vähän haikeakin fiilis. Mutta
tosiasia on ollut se, että viime aikoina tanssitunneilla käymisestä
tuli epämiellyttävää ja vastenmielistä. Epäonnistumisen kokemukset
tekivät tunnista ikäviä. Jossain vaiheessa se tanssin ja liikkumisen
ilo jäi pois.
No, mikäänhän tietenkään ei ole kiveen kirjoitettua, ja joskus, kun
aika on kypsä, voin aivan hyvin palata tanssitunneille. Toistaiseksi
keskityn muihin harrastuksiin, ja nautin niistä. Sitähän se
harrastamisen pitäisi olla, nauttimista.
perjantai, 17. helmikuu 2006
Kommentit