Näin viime yönä hämmentäviä unia. Uniini ilmestyy ihminen 4-5 vuoden
takaa. Hän on seikkaillut unissani viime aikoina useamminkin.
Ihmettelen kovasti mikä tähän voi olla syynä.
Tänä aamuna
sammutin herätyskellon ja jatkoin unia, jotta saisin jotain selvyyttä
kummallisiin uniini. Minulla on muuten ihan oikeasti ihmeellinen taito
kirjaimellisesti jatkaa unia. Aina aika ajoin kellon soidessa uni jää
kesken, ja jos se on hyvä tai muuten mielenkiintoinen uni, sammutan
kellon ja jatkan sitä samaa unta.
Minulla on myös nukahtaessa
ja herätessä erikoinen taipumus menettää kuulo. Eli ensin herään, ja
kuulo tulee muutaman sekunnin jälkijunassa. On villi tunne, kun olet
hereillä, ja on aivan hiljaista. Sitten yhtäkkiä ympäristön äänet
alkavat kuulumaan.
Toisaalta, jos uni ja nukkuminen
näyttelevät niinkin suurta osaa ihmisen elämässä kuin minulla, niin ei
ole ihmekään jos tällaisia lieveilmiöitä esiintyy. Minä olen aina ollut
kova nukkumaan. Varsinkin pimeän aikaan, joku joskus sanoikin että
vetäydyn talviunille niinkuin karhu. Viikolla on ihan normaalia nukkua
vähintään se kahdeksan tuntia, vähemmillä unilla en ole
toimintakykyinen. Jos mahdollista niin yhdeksänkin tuntia on kiva
juttu. Viikonloppuisin sitten nukutaan vielä enemmän, 12 tunnin yöunet
ei ole mitenkään tavattomia. Nukkuminen on myös oiva lääke moniin
vaivoihin. Jos kovasti ottaa päästä, menen nukkumaan. Kunnon unien
jälkeen maailma näyttää aina vähän valoisammalta.
Ja jos
nukkuminen on minulle mieluisa harrastus, on ne heräämiset sitten
jotain ihan kammottavan kauheita. Minulla on tällä hetkellä kaksi
herätyskelloa eri puolilla taloa soimassa. Lisäksi olen vielä
passittanut miehenpuolikkaani soittamaan minulle aamulla, ja puhumaan
kanssani niin kauan että varmasti olen hereillä. Enkä siltikään tahdo
herätä. Ja työkaverit kuulemma jo tietävät ettei minulle kannata
aamulla sanoa mitään ennen ensimmäistä kahvikuppia.
Mutta tuosta viime yön unesta vielä. Mietin josko se jotenkin liittyisi tähän pienimuotoiseen kriisiini
jota olen ilmeisesti läpikäymässä. Olen viime aikoina paljon ajatellut
syntyjä syviä, tulevaisuutta lähinnä. Olisiko sitten niin että
alitajuntani haluaa tuoda menneisyydenkin mukaan näihin ajatuksiin. Vai
yrittääkö alitajuntani antaa minulle jotain merkkejä tähän kriisiin ja
valintoihini liittyen. Valitettavasti en vain oikein ymmärrä noita
merkkejä. Ikävää, koska kaikki neuvot, vaikka sitten alitajunnalta
tulevat, olisivat kyllä tarpeen.
Nyt pitää hakea toinen kuppi
kahvia ja sitten ruveta harkitsemaan osallistumista jonkinlaiseen
sosiaaliseen kanssakäymiseen täällä työpaikalla.
perjantai, 28. lokakuu 2005
Kommentit