Eilinen tanssitunti oli taas jälleen kerran huikean hauskaa ja antoisaa. En muuten ole kertaakaan vielä lintsannut tälle syksylle tanssitunneilta, mikä kertoo jo paljon.

Tutustuttiin eilen hieman eri kansantanssityyleihin. Se tulikin tarpeeseen, emme niihin ole aiempien opettajien tunneilla pahemmin päässeetkään tutustumaan.

Nuubialaistanssi oli todella leppoista ja letkeää. Vaikka se onkin hyvin kaukana perinteisestä itämaisesta estraditanssista, jotakin kummallista taikaa siinä oli. Musiikin alkaessa soimaan ja takapuolen alkaessa keikkumaan, mielen valtasi joku ihmeellinen ilon ja hyväntuulen tunne. Kuulemma nuubialaiset ovatkin maailman ystävällisintä kansaa.

Fellahi-tanssi oli myöskin nauruhermoja kutkuttavaa. Fellahi on ronskia ja letkeää maalaismenoa. En kyllä voi hyvällä tahdollakaan sanoa että fellahi-tanssissa käytettävä galabeija olisi jotenkin kaunis.. Anteeksi nyt vaan. Mutta kivaa oli tanssia.

Lisäksi harjoiteltiin erästä keppi-koreografiaa, mitä olemme harjoitelleet syksyn alusta asti. Ja huraa, vihdoin olen alkanut jotenkuten muistamaan askeleet! Lintsaamattomuudesta on hyötyä! Minä kun olen ihan onneton koreografien muistamisessa. Kun sitten askeleet on hallussa, voi alkaa pikkuhiljaa keskittymään tekniikkapuoleen. Pitäis vain jostain saada hommattua kotiinkin tanssikeppi..