Sain sitten perjantaina elämäni ihka oikean urheiluvamman. Tai siis sain niitä heti kaksin kappalein. Hyvin siis alkoi viikonloppu.

Kuntonyrkkeilytunnit pidetään ihan normaalissa jumppasalissa, joten tunnin aikana täytyy jokaisen roudata säkki kattoon roikkumaan sekä tunnin jälkeen sieltä pois. Perjantaina säkkiä poisottaessani koukku viilsi haavan sormeeni. Se alkoi sitten siinä vuotamaan sen verran, että piti lähteä pois ennen loppuverryttelyjä. Luulikohan se vetäjä että multa loppui into, kun lähdin kesken pois?

Lauantaiaamuna sitten heräsin oikean ranteen jomottavaan kipuun. Kipeä se on vieläkin, vaikka pidin sitä ideaalisiteessä viikonlopun. Eli sain ilmeisesti ranteeni jotenkin venäytettyä siellä kuntonyrkkeilyssä.

Että semmosta. Poissuljettuja lienee siis aktiviteetit, joissa tarvitaan käsiä. Eli kuntosali nyt ainakin. Hissutteluviikko taitaa olla tiedossa. Ei varmaan tee pahaa välillä ottaa vähän iisimmin.

Muutenkin olo on aika matalalla. Oikein kunnon maanantaifiilis, väsymys painaa sielua ja ruumista. Jotensakin ahdistaa. Ikävä oman peiton alle on kova. Vaan pitäisi jaksaa.