Minulle on iskenyt taas kuume. Ei siis varsinainen kuume fysiologisessa merkityksessä, eikä vauvakuumekaan, vaan kuume tiettyyn tavaraan. Tällainen materiakuume on minun kohdallani ikävää, se ei yleensä mene ohi ennenkuin hankin itselleni kyseisen hyödykkeen. Hyvä esimerkki tästä oli sykemittari-kuume, joka kesti lähes puoli vuotta, eikä siinä sitten auttanut kuin kaivaa kuvetta ja kävellä kauppaan. Ei sillä että hankinta olisi kertaakaan kaduttanut, mutta ilmiönä tämä on mielenkiintoinen. Olisin oikeasti varmaan rikas nainen, jos en koskaan ostaisi mitään ylimääräistä.

Tämänpäiväisen kuumeen nimi on kamerakuume. Olenhan jo täälläkin useampaan otteeseen maininnut kamerani yhteistyökyvyttömyydestä näinä päivinä. Onhan tuo uskollinen kaveri palvellutkin jo sen 3,5 vuotta, mikä lienee pitkäkin käyttöikä tämän päivän digipokkareille. Kamera kyllä toimii vielä aika ajoin, jos ei esiinny yhtäkkisiä patterinloppusia tai muuta tulipunaista virheruutua kameran näytöllä, taikka muuta totaalista jumittamista. Eli ei katastrofaalista, mutta nämä ongelmat ilmenevät tietysti juuri silloin kun pitäisi saada otettua The Kuva.

Tämän päivän surffailujen jälkeen olen päätynyt alustavasti malliin Canon Powershot A520.



Saa nähdä muuttuuko mieli vielä, vai kävisikö niin ihmeellisesti että kuume laskisi (mitä kyllä epäilen) vai käykö niin, että eräänä päivänä vain huomaan yhtäkkiä tilanneeni itselleni uuden kameran. Ostamisen helppous on muuten Internetin kirouksia. Klik klik klik, "Tilauksenne on vastaanotettu". Oho. Hups.

Valokuvat ovat muuten sellainen asia jota kaipaa vasta sitten kun niitä ei ole. Kauan sitten oli yksi tulipalo. Tästä syystä minusta ei ole 0-10 ikävuoden väliltä olemassa kuin ehkä n. 10 valokuvaa. Nämä muutamat savulle tuoksuvat kuvat ovat minun aarteeni.