Kateus on pirullista. Inhottava tunne itsessä. Kunpa voisinkin nousta sen yläpuolelle. Mutta kun kismittään NIIIIIN paljon.
Muutama kuukausi takaperin hain yhtä juttua. Tämä juttu sopisi minulle
kuin nyrkki silmään, siinä kun yhdistyy kaksi elämäni kiinnostuksen
kohdetta. Haluaisin tämän jutun todella kipeästi, enemmän kuin mitään
muuta tällä hetkellä. Nyt, ihan täysin sattumalta, kävi ilmi että eräs
kolleegani on hakenut samaa juttua ja ilmeisesti käytännössä katsoen
saanut sen. Ja arvatkaapa ottaako se pattiin!
Lähinnä kismittää se, että miksi minulle ei annettu edes mahdollisuutta
tuohon juttuun?! Jos olisi annettu, tietäisin että takana olisi reilu
peli, voisin tunnustaa tappioni hyvällä omallatunnolla. Olen kuitenkin
aika hyvä häviäjä, itse asiassa. Mutta, peli ei ole menetetty ennenkuin
se on menetetty. Vielä on joitain tsäänssejä olemassa, vaikka pieniä
tsäänssejä ovatkin.
Niin ja tuo kanankoipi otsikossa oli vaan huijausta, ei täällä mitään
kanankoipia ole. Niitä on vaikea syödä, ja sitäpaitsi tykkään enemmän
fileistä.
tiistai, 28. maaliskuu 2006
Kommentit