Heittäydynpä minäkin internet-trendien kelkkaan ja aloitan ihka ensimmäisen blogin.

Pitkään ajattelin että tämä homma on ihan turhaa hapatusta, enkä minä pidä turhista hapatuksista. Sitten pikkuhiljaa aloin lukemaan muista yhteyksistä kiinnostaviksi tulleiden ihmisten blogeja. Sitä kautta eksyin sitten taas ihan uppo-outojen ihmisten blogeihin, joihin jäin vähän niinkuin koukkuun. Nyt tulee luettua n. viittä blogia arkipäivittäin.

Tällä tavalla mieleeni hiipi ajatus että jospa minäkin. Sitten mietin että mitä sanottavaa minulla muka voisi olla. Olen aina inhonnut ihmisten kotisivuja, joissa ei ole mitään sanottavaa. "Hei minun nimi on sejase ja olen niinjaniinmontavuotta". Argh.

Sitten ajatuksissani löysin aivan mahottoman hyvän syyn aloittaa blogin pitäminen. Olen nimittäin sellainen ihminen, jonka itseilmaisu on parasta kirjallisena. En nyt tällä tarkoita sitä, että olisin joku erinomaisen mainio kirjoittaja, vaan sitä, että kirjoittamalla saan jäsennettyä omia ajatuksiani, ja kirjoittaessa saattaa alitajunnasta kynän (tai näppäimistön)  kautta putkahtaa esille ajatuksia, jotka muuten eivät tulisi ulos.  Viime vuosina kirjoittaminen on kuitenkin jostain syystä rajoittunut if..else-lauseisiin. Onhan nekin tietenkin omalla tavallaan kehittäviä ja luovia lauseita, mutta ei sillä tavalla mitä minä tässä etsin. Nuorena purin tunteitani ja ahdistuksia päiväkirjoihin, joita oli paljon. Valitettavasti ne on tuhottu vessanpöntöstä viemäriin, mikä harmittaa suuresti nyt. Ehkä tämä blogitus sitten on jossain määrin sukua noille nuoruuden päiväkirjoille. Keino päästää ulos päässä poukkoilevat ajatukset, jotka muuten jäisivät unholaan. Niin ja reenata sitä kirjoitustaitoani, joka sekin lienee aika remontin tarpeessa.

Kuten nokkelimmat jo rivien välistä lukivat, tämän blogin kohdeyleisö olen minä itse. Ehkä joskus kerron tästä blogista jollekin ihmiselle, ehkä en. Tiedä häntä, eikä tuolla nyt ole niin suurta merkitystäkään. Tai jos joku tuttava tälle blogille eksyy, minut lienee helppo tunnistaa. Mutta silläkään ei ole merkitystä.

Ja rivien välistä sait varmaan selville jo senkin, ettei tällä blogilla tule olemaan mitään teemaa tai aihepiiriä. Tai se teema on yksinkertaisesti minun elämäni, ja minua kiinnostavat asiat.

Sillä sipuli siis :)