Mua vähän tympii eli nyppii tämän kevään hitaasti mutta varmasti
tapahtunut painonnousu. Joulun tienoilla paino oli ~65kg, tänä aamuna
puntari näytti 67,6.
Tiedänhän minä miten ne on tulleet. Ei, en ole läskiksi
(kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti) heittänyt terveet elämäntavat
-projektiani, päinvastoin. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen se
terveellinen elämä on kait maistunut vähän liian hyvältä. Nämä
ylimääräiset kilot voikin nimetä tupakkakiloiksi.
Itseasiassa
elän tällä hetkellä terveellisemmin kuin koskaan aiemmin. En tupakoi,
olen vähentänyt alkoholia, syön terveellisesti, liikun enemmän kuin
koskaan ennen. Siksi tuntuukin vähän julmalta että painon pitää nousta.
Miksi, oi miksi?
Vaan vaikka vähän nyppiikin, en vaivu
epätoivoon. Jankutan itselleni, että se muutama lisäkilo on aina
terveellisempi vaihtoehto kuin keuhkoahtaumatauti. Jankutan itselleni
että olen voittaja, en
häviäjä. Ja että kilot pudotetaan, ei vaan ihan juuri nyt. Onnistuinhan
aiemmin pudottamaan 10 kiloa, miksi en siis pystyisi 2-3 kilon
pudotuksessa.
Reilun kuukauden päästä on edessä kaksi viikkoa
Thaimassa, ja silloin en todellakaan aio kaloreita laskea. Päinvastoin,
koitan matkan aikana päästä maistelemaan mahdollisimman paljon
paikallisia herkkuja. Loma on kuitenkin aina loma, varsinkin
tämmöiselle kulinaristille kuin minä.
Tämän hetkinen tavoite
olisi saada painonnousu pysähtymään. Matkan jälkeen voi sitten miettiä,
onko tilanne otollinen muutaman kilon pudotukselle. Tai siis muutaman
sentin kadotukselle. Niin eihän se tosiaan se paino vaan ne mitat,
vaikkakin housujen puristuksesta päätellen kulkevat tällä hetkellä
meikäläisellä käsi kädessä.
Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! Olen saanut taas valivalivalittaa. Ruikutus loppuu nyt tähän.
keskiviikko, 19. huhtikuu 2006
Kommentit